tiistai 3. toukokuuta 2016

Viime lauantai Hyvinkäällä

Viime viikonlopun lauantai oli oikein hyvä, oltiin Pilkun, Lukan ja Camun kanssa Hyvinkäällä hyppäämässä melkeenpä koko päivä. Aamulla startattiin puoli seitsemän maissa ja kotona oltiin muistaakseni yhdeksältä. Mä voisin kyllä olla kisoissa joka päivä joten ei ongelmaa :D

Lukalle kilpailut olivat siis sen elämän toiset, ero ensimmäisiin oli melkoinen, Raision kilpailut olivat hyvin pienet ja radalla ei juurikaan mitään erikoista, Hyvinkäällä oli paljon kaikkea ja sen päälle iso kenttä. Luka otti kaikki uudet asiat tosi hienosti vastaan, voi vitsi se on kiva. Olen startannut Racing-luokkia aiemmin mutten noviisisarjaa joten en ollut edes ajatellut että saamme mennä radalle tutustumaan hevosten kanssa ennen luokan alkua. Se oli hyvä juttu, suurimman osan aikaa me käveltiin puolilöysin ohjin ja rentouduttiin ja katseltiin kaikkea. Toimi hyvin, iloinen hevonen, koitan siis saada sille sen ajatuksen että radalla on kivaa. Tottakai otettiin myös hallittua ravia ja laukkaa siellä ennenkuin siirryttiin verkkaan ottamaan hyppyjä. Radalla meille tuli kaksi puomia joiden uskon johtuneen siitä että hevosta vähän jännitti ja ehkä vähän myös väsytti totuttua pidemmän matkan jälkeen. Luka ei ole vielä hirveästi matkustanut hevosautossa ja lastaaminenkin aiheuttaa vielä hieman stressiä. Tuollainen lamaantumisen tyyppinen aiheutti sen etten saanut tarpeeksi vaikutettua siihen esteen edessä joten sitä vaan sitten tipahti. Varmasti paranee ajalla, olen kuitenkin hirmutyytyväinen Lukaan :)

Pilkun kanssa tosiaan tuntuu siltä että uusi kuolain toimii, se hyppäsi tosi hyvin ja sujuu hienosti radalla. Kympissä tehtiin virheetön rata hyvällä fiiliksellä mutta tuli yksi yliaikapiste. !!!!!. Olin niin kiukkuinen! Itselleni siis! Pärräsin kuin ampiainen pappalle ja Fridalle (joka on hyvä ystäväni ja uhrasi koko lauantainsa auttaakseen minua) että miten ihmeessä mää saatoin sellasen ottaa. Ja se on hyvä juttu! Viime vuonna olisin ollut ihan tyytyväinen tehdessäni periaattessa puhtaan radan mutta nyt tiedän taas pystyväni parempaan ja haluan pärjätä paremmin :)

Joten, siinä vaiheessa kun ratsastin amatöörisarjan radan (115cm) Pilkun kanssa ja tiputin ihan itse ensimmäisen esteen olin aika valmis hyppäämään kaivoon. Yritin olla mahdollisimman tarkka ja tuoda sen hyvin siihen pystylle ja päädyin kontrolloimaan liikaa ja toin sen loppuden lopuksi liian lähelle. Loppurata oli sitten hyvä, me tehtiin hyvin. Eli taputin hevosta, kiehuin itelleni ja vaihdoin lennossa Camun selkään.

Pilkun 110cm ja Amatöörisarja 115cm

Camu oli hyvä :) Itseasiassa se oli metrissä niin hyvä ja helppo ja tyytyväinen että olin viittävaille valmis perumaan sen startin amatöörisarjassa. Joka voi kuulostaa hieman hölmöltä mutta mulla on mennyt niin kauan saada se hyppäämään hyvällä fiiliksellä etten halua ottaa sen kanssa juurikaan riskejä. Eli ajattelin että jos se hyppääkin huonommin tai on väsynyt tai estekorkeuden nosto tulee liian nopeasti tauon jälkeen taitaitai josjosjos (sellainen mä Camun kanssa olen..). Arvoin sitä aika hilkuille asti pappan ja Fridan kanssa mutta loppujen lopuksi soitin Juhalle joka oli sitä mieltä että aina voi keskeyttää jos tuntuu vähänkään huonolta, että sinne vaan. Juha siis ei ole mitenkään mun valmentaja (hassu ajatus) mutta joskus hää sanoo mulle sellasia itsestäänselvyyksiä mitä mun tarvittee kuulla :D

Toisen luokan verkassa lähestyin kerran pystyä samalla tavalla kuin olisin tehnyt vuosi sitten. Vähän takakenossa pehva penkissä ja pidättäen. En nähnyt yhtään mitään ja käänsin pois estääkseni meidän rysähdyksen sinne. Ja ryhdistäydyin henkisesti ja koin valaistumisen. Otin tutuksi tulleen muna-asennon ja menoksi! Sit me mentiin! Ja mentiin koko rata! Ja mentiin se puhtaasti! Ja tultiin viidensiksi! Paljon huutomerkkejä! Se johtuu siitä että Camun kanssa kaikki onnistumiset, kaikkeista pienimmätkin, tuntuu lottovoitoilta kaiken meidän kokemamme jälkeen :) Meidän koko perhe on laittanut siihen aikaa ja minä olen myös laittanut siihen koko suvun rahat (...... niinku kaikkiin muihinkin heposiin?) ja tällaisina hetkinä mää muistan miksi :) Tosin vaikka se siirtyisi huomenna siitoseläkkeelle en harmittelisi ollenkaan, mutta kuitenkin :) Camun 115cm


kuvaaja Salla Toikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti