tiistai 14. kesäkuuta 2016

Tallinpito on pelkkää paratiisia

Aamulla, kun herään pirteänä ja hymyilevänä uuteen aamuun, menen aamulla tanssijalkaa talliin jossa hevoset hörisevät tyytyväisenä huomenia. Aamutallin jälkeen lähden töihin ja töistä tullessani ehdin syömään ja vaihtamaan vaatteet jotta pääsen ratsastamaan tarhoissaan odottavat siistit ja innokkaat hevoset, helposti kaikilla kuudella vähintäänkin tunnin ajan. Kello 21.30 olen valmis sulkemaan siistit tallini ja ehdin vielä tehdä tarpeellisia jokapäiväisiä askareita ennen nukkumaan menoa.

Hahhhahahaaha! Voi että oikeesti näkis vaan ja kuulis kolinaa :D Meillä on suhteellisen vähän hevosia, kuusi talleissa, kahdeksan yhteensä, ja tässä saa työviikkoina juosta niin kovaa että painokin on tippunut neljä kiloa (periaatteessa siis super). Inhoan, inhoan, aamuherätyksiä, en ole aamuihminen ollenkaan en. Joten siinämielessä saan syyttää vain itseäni että aamuisin kun herään pistän jotain mitä sattuu olemaan vieressä päälle ja juoksen ensin koiran ulos ja sitten talliin, tallista ulos kolistelevat ja hirnuvat hevoset, niille sapuskaa nenän alle, seuraavaksi laitumelle syöttämään Shokkia ja meinaan olla jo myöhässä. Juokseminen laitumelle on ehkä kyllä vähän liioiteltua kun se täysi mössöämpäri painaa niin että oikeastaan vaapun. Shokilla ei ole mikään kiire syödä ja ilman valvontaa mössöt lentää kaaressa maahan joten siinäpä tapitan. Kun vihdoin pääsen laitumelta takaisin rundaan vaihtamaan vaatteet ja nappaamaan kamat mukaan ja lähden töihin. Matkalla autolle käännyn yleensä takaisin koska unohdin kumisaappaat jalkaan/lompakon/eväät/laittaa sähköt tarhoihin päälle tms.

Hohhoijaa.. Pidä mössös, mä jatkan unia..

Töissä on kivaa. Ei hevosia, ei ressiä. Paitsi että laitoinko mä nyt sen sähkön päälle. Palkkapäivä? Awesome! Ainii eiku hitto lekurilta tulee taas monensadan euron lasku sillon ja sillon, riittääköhän palkka sitte siihen... Jooh, mut sit ei kyllä tartte ostaa kuin puurohiutaleita loppukuu. Juhan lompakolle siis tieni saattaapi käydä. Paitsi ettei sielläkään taida mittään olla, meni Shokin mömmöihin. Työkaveri vitsailee että aattele jos sulla olis vielä lapsia tohon päälle! Hahhah, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko koska ei tätä menoa ainakaan.

Töistä suoraan kotiin, kotiruuan syöminen on luksusta joihin on varaa sellasilla ketkä ehtii käymään kaupassa ja kokkaamaan. Joten murot tai leipä on ruokaa siinä missä muukin sillä välin kun hevoset syö heiniään. Heinäthän minä ensimmäisenä autosta päästyäni jaoin vielä korkokengät jalassa. Kiireellä ratsastamaan että ehtis suihkuun ja nukkumaan ennen puoltayötä. Äkkiä pari harjan sutausta ja satula selkään. Paitsi ettei se niin toimi, koska hevonen on niin mudassa päästä kavioihin ettei sen pitäisi olla kesällä mahdollista. Eli okei, vähän venyy aikataulut mutta ratsastan vähän tehokkaammin sitten.

Mutta kun hevonen on niin hyvä että tahdon jäädä kentälle fiilistelemään pidemmäksi aikaa. Tai nyt on kyllä semmosta ongelmaa että se täytyy ratkoa ihan ajan kanssa. Jokatapauksessa harvemmin siihen ratsastukseen kovin lyhyt hetki riittää. Camu huutaa tarhassa huomiota joten nappaan sen ja ajattelen meneväni kentälle tekemään taikoja. Camu esittää ajatuksen tulevasta urastaan ratsastuskoulussa alkeistunneilla. Kaasua ei ole. Ei liiku. Joten entinen tulevaisuuden toivo ja nykyinen tätiratsu lähteekin maastoon jossa tahmeitten ravailujen jälkeen saadaankin aikaiseksi reipasta laukkaa. Kaasu löytyykin siis. Mutta jarrut.... Noh, mitäpä tuosta.

Toivon mukaan siis saan kuitenkin kaikki hevoset ratsastettua. Aina Juhan nähdessäni höpötän miten supermakee Heppa1 oli kun tehtiin sitä ja tätä tai miten Heppa2 tuntu nyt vähän siltä et mitäköhän siinä niinku, ja Juha kuuntelee kiltisti ja hymyilee ja aika varmasti miettii mielessään että hohhoijaa. Kello on jotain yli kymmenen kun lopettelen viimeisen kanssa ja tallissa on kamat jotenkin räjähtäneen näköiset. Koitan ehkä vähän järjestää mutta koska tilaa ei ole niin ei se siitä juuri parane. Kiukuttelen siis Juhalle joka on sitä mieltä et ei hän nyt pysty tästä suureksi satulahuoneeksi muuttumaan. Sitten jaan heinät ja niiden jälkeen roudailen erinäisiä turvotettuja kattauksia hepoille, mielellään vielä jokahevoselle erilaisia jotta saa kantaa mahdollisimman monta ämpäriä. Ja kaikki kannetaan sisältä koska ulkona tulee vain kylmä vesi. Lisäilen vielä joukkoon myslit ja muut tilpehöörit kun elukat paukuttaa karsinoidensa seiniä, välillä karjasen että nyt loppu tollanen mesoaminen!

Kun pääsen iltatallista sisälle haistan hevosen, nään kasapäin vaatteita ja tavaraa ja siis ihan hirveän siivoon. Puhun ääneen, että pitäis siivota tääl on ihan kamalaa. En kuitenkaan varmasti ala siivoamaan enää vaan todennäköisesti syön jotain. Kun kello on jo yli yksitoista on väsymys tiessään ja istahdan hetkeksi koneelle. Luen mielenkiintoisen jutun ratsastajasta joka kilpailee klipatuilla ja päivittäin kiillotetuilla hevosillaan kv-tasolla, liikuttaa ne, käy töissä muualla, valmentautuu aktiivisesti ulkomaisilla huipuilla ja ehtii käydä myös kuntosalilla viidesti viikossa. Ja näkee myös ei-hevosihmisiä ei-hevostapahtumissa. Luen jutun vähän epäuskoisena (ja kateellisena) ja mietin että kuinka monta kopiota ihmisestä täytyy olla että kaikki nuo tulee hoidetuksi. Ennen nukkumaanmenoa huomaan että unohdin soittaa parhaalle kaverilleni vaikka lupasinkin, taas, mutta onneksi tiedän ettei hän siitä pahastu. Sängyssä vielä mietin maratonina hevosjuttuja ja jos keksin sopivan probleeman voin sanoa heihei yöunille. Tai fiilistelen jotain aivan huikeaa ratsastusta ja nukahdan vallan mainiosti. Toisina päivinä mulla kyllä menee päivän hevoskiintiö tismalleen iltatallin aikana täyteen ja silloin niiden ajattelu ja niistä puhuminen loppuu just siihen kun toivotan niille hyviä öitä. Juha kuorsaa sikeästi, se on nukkunut jo viimiset pari tuntia pystyssä tehdessään mun kanssa iltatallia.

Tässä oli siis tiivistettynä mun viikon päivät ja niistä parhaat palat :D On ollut aikamoinen kiire nyt mut vaikka tämä nyt siltä vaikuttikin niin en ole joka viikko töissä, yleensä mulla siis riittää aika ihan runsaasti. Enkä kyllä oikeasti enää vaihtaisi hevosia vieraalle talliin jollei ihan pakko olisi, on tämä aivan hullunhauskaa hommaa. Eikä siinä, sitten kun mulla on aikaa niin en minä sillonkaan siivoa, kun ei vois vähempää kiinnostaa vaikka vähän haittaisikin (;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti