sunnuntai 7. elokuuta 2016

Mahtava Hangon reissu

Minun kesän kohokohta eli Hangon SeaHorse Week on taas tältä vuodelta ohi! Oli tosi kiva reissu ihanaan kesäiseen Hankoon. Matkaan lähdimme keskiviikko aamulla, ensimmäinen luokkani alkoi vasta niin myöhään ettei tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan. Meitä lähti kunnon karavaani, minä ja Juha hevosautolla, Sara (Pilkun omistaja) ja Emppu (hevoshoitajaksi mukaan värvätty) tulivat minun autollani ja äiti ja pappa vielä ajoivat jonon jatkona katsastamaan Hangon taas kerran. Ja meidän koira Kadikin matkusti mukana päiväreissulle! Matka meni hyvin, heposet oli hyvin autossa jne.

Pieni mutka matkaan tuli kun selvisi ettei hevosautolle ole sähköpaikkaa koska siinä tosiaan majoittautuu kaksi hevosta. Tilanteen setvittyä saimme majoittaa heppiksen ns. päiväparkkiin joka oli kyllä mukava, lähellä ja rauhallinen. Jo keskiviikkona päätimme että ok, emme tarvitse sähköä, tämä on kiva paikka, ja kävin sanomassa kansliaan ettei tarvitse koittaa löytää muuta paikkaa. Positiivinen yllätys oli että pojat Urho ja Luka jotka eivät olleet ikinä elämässään majoittuneet jaboissa käyttäytyivät alusta asti kuin konkarit, rauhallisesti jabassa ollen. Kimo oli vähän huolissaan uudesta hotellihuoneestaan hevosautossa. Camu sen sijaan suhtautui siihenkin aivan hyvin, ensimmäisenä yönä se kolisteli kyllä jonkun verran mutta kun laitettiin sille sen oma pikkuradio seinälle ja soimaan oli Camu paljon paljon rauhallisempi.

Vain ruunat hyppäsivät keskiviikkona,, Kimo ja Urho 90cm ja 100cm, Luka 100cm. Hangossa on paljon katsottavaa ja ihmeteltävää varsinkin Kimolle joka muutenkin stressaa ja saa ties millaisia sydämentykytyksiä lähes kaikesta mikä liikkuu. Mitään suuria hyppylahjoja se nyt ei varsinaisesti Hangossa esittänyt, kaiken se kyllä kiipesi yli kiltisti mutta vähän kaikilla radoilla huomasi ympäristön jännittävän esteiden sijaan. Kun se oikein jännittyy ei se enää keskity puomien ylhäällä pitoon ollenkaan ja meistä tulee ihan oma keilaustiimi. Varsinkin torstain metrissä taisimme tehdä piste-ennätyksen, alusta asti sain melkein työntää jotta sain Kimon menemään tuomarinpäätyyn ja kepit kolisi. Yhden voltinkin tein, linjalla kohti tuomaripäätyä ja estekulmaa Kimo lähti jo ensimmäisessä hypyssä rajusti vasemmalle ja pyöräytin siihen ympyrän saadakseni paremman lähestymisen. Ajattelin, että omahan on hevoseni ja sen tarkoitus on oppia, voin ottaa virhepisteitä niin paljon kuin tulee, vaikka kyllähän se aina vähän harm. Vaikka pohdinkin kouluratsun uraa Kimolle niin annetaan sille nyt aikaa. Se on niin älyttömän herkkä kaikelle muulle (kuin esteille, niille se ei kiellä eikä kyttää pahemmin, yksi tärkeä syy miksi sen halusin) ja kovin epäluuloinen tyyppi välillä että olisi ihan mielenkiintoista tietää millaisen elämän se on elänyt ennen meitä :) Oli hyvä että se oli Hangossa pidempään, lauantai-aamuna se tuntui ratsastaessa jo siltä että sain sen töihin, ei enää niin turistina loikkinut menemään.

Urho yllätti tosi positiivisesti käyttäytymällä hienosti koko reissun ajan! Se on ihan selkeästi aikuistunut hirveästi viime vuodesta, paljon rauhallisempi. Paljon lisää sileäntyötä kyllä tarvitaan, radoilla Urhon kanssa vauhti vaan kiihtyi ja pidätteet ei menneet aivan läpi, onneksi se on kuitenkin niin ketterä jaloistaan ja rohkea päästään. Sama sileäntyön tarve koskee kyllä kaikkia minun hevosia, jokaiselle paljon lisää on nyt suunnitelmissa. Urhon keskiviikon ysikympissä se teki puhtaan perusradan ja uusinnassa mentiin jo sitten jo niin soitellen että kaksi puomia hipaistiin alas. Metrissä meillä tippui ensimmäinen este, siihen tuli videosta päätellen aika laaka hyppy, aurinko häikäisi ainakin minua hieman, en tiedä oliko ehkä osasyynä. Loppuradan Urkki hyppäsi hyvin ja puhtaasti. Torstain metrissä ykköseste kohti tuomareita oli hetkellisesti kauhun paikka, mutta uudella lähestymisellä siitä mentiin aivan helposti ja loppurata sujui puhtaasti. Paino sanalla sujui.. Urho pystyi helposti tekemään muille sujuvahkon kuuden askeleen välin viidellä askeleella niin että minä vielä kovasti koitin lyhentää askelta. Pitkällä tiellä ja reippaalla sisääntulolla oltaisiin varmaan päästy neljällä.. Urholla on aika iso ja voimakas laukka, eli kuten sanoin niin sileäntöitä! :D Paljon.

Luka oli toinen yllättäjä, iso ja elävä Hanko ei lyönyt sitä lainkaan lukkoon, päinvastoin se oli reipas ja meni minne pyysin heti alusta saakka. Verkassa se on alkanut näyttää ihan uutta puolta, vähän sellasta villiä hauskanpitoa meinaa pukkien muodossa löytyä. Emänsä oli kuulemma aivan samanlainen, eli nyt on punainen rusetti ja koitetaan saada vähän hallitummaksi verkkaa. Luka hyppäsi tosi hyvin molempien päivien luokat, ekana päivänä tuli joitain puomeja muutama muuten ihan hyvällä radalla, toisena päivänä alku sujui hyvin mutta linjalla jonka olin ajatellut sujuvasti tuli ensimmäiselle niin pieni hyppy että päätin lisätä väliin yhden askeleen mikä olikin sitten tyhmä ratkaisu. Tultiin niin lähelle seuraavana ollutta okseria että vedin jo ohjista itsekin ettei nyt rehellisenä miehenä enää siitä hyppää. Vähän otettiin okseri syliin asti mutta taputin, tulin uudelleen ja loppuradan Luka hyppäsi älyttömän hienosti. Sille ei jää päälle pienet kompastuskivet vaan se pystyy jatkamaan tekemistä vaikka virhe tulisikin. Se on minusta iso ja tärkeä juttu. Sarjoillakaan ei ollut Hangossa enää ongelmia, toistoilla ollaan päästy niistäkin niskanpäälle.

Caracas. Hää on sellanen all or nothing-tyyppinen hevonen. Torstaina ja perjantaina mentiin sen kanssa niin reippaat ja hyväntuuliset radat että mun tehtäväksi jäi lähinnä roikkua mukana, ohjata, kannustaa ja korjailla kypärää pois silmiltä. Olin (olen) ihan valtavan iloinen, pystyin ottamaan vähän oikaisuja, tulemaan isosti esteille, pienesti myös, Camu vastasi kaikkeen hienosti. Campson siis urutteli sijoituksille sekä torstain 110cm ja perjantain 120cm luokissa. Oli ihan kiitettävän teknisiä ratoja joten kyllä siellä sai koko ajan ratsastaa. Lauantaina murusen hyvä vire kyllä jatkui ja tehtiinkin hyvää puhdasta rataa vielä viitosesteelle asti. Kutoselle tuli sitten kielto. Se oli vähän harva ja ns. isohko pysty ulos pienestä kaarteesta ja samantyyppisillä meillä on ollut hieman ongelmia aiemminkin. Uudella lähestymisellä Camu kyllä hyppäsi sen aivan hyvin. Siitä jatkui kaareva tie valkopuomiselle okserille mihin pysähdyttiin uudelleen. Videolta kun tilannetta kelasin näki selkeästi että Camu oli niin keskittynyt ylittämään vähän hänen mielestä ikävän pystyesteen ettei keskittynyt seuraavaan enkä minä ratsastanut ja motivoinut sitä tarpeeksi ennen okseria. Semmosta se on sen kanssa aina välillä! Kun tulin uudelleen niin Camu hyppäsi sen oikeen hyvin ja mielellään. Joten surkeasta tuloksesta huolimatta taas taputtelin ja ei jäänyt mitään suurempia masennuksia. Ainoa mitä harmittelin (nalkutin kaikille jotka jaksoi kuunnella) että miksi en keskeyttänyt ensimmäisen kiellon jälkeen. Vastaus siihen on kuitenkin se, ettei Camu kielloista huolimatta tuntunut ollenkaan huonolta. Silloin en olisi saanut sitä hyppäämään enää ollenkaan... True story :D Camun pe 120cm.

Pilkku otti koko reissun niin iisisti, että ensimmäiseksi jabaan päästyään kävi piehtaroimassa. Torstain aamuna se oli aamuratsastuksessa hyvä ja rento, Sara meni sillä itse kun minä menin Camulla. Jostain syystä kuitenkin ennen starttia jo kuntoonlaitossa se oli säikähtäneen oloinen ja arka jo jabassa. Verryttelyssä se kävi kummallisen ja epätyypillisen kuumana ja huolimatta ihan hyvistä verkkahypyistä radalla se ei ollut oma itsensä, se oli hätäinen, ihankuin se olisi vähän juossut hädissään. Puomeja tippui neljä ja rata oli semmosta eteen-taaksemenoa kun en osannut sitten suhteuttaa apujani hevosen mielentilaan. Tulimme siihen tulokseen että jotain sille oli käynyt tallialueella, jotakin säikähtänyt jabassaan. Emme siis vaihtaneet perjantain luokkaa kolmeenkymppiin vaan mentiin edelleen 120cm, mikä oli hyvä ratkaisu ja rata huomattavasti tasaisempi verrattuna edelliseen. Saran kanssa juttelin, koska hän tuntee hevosensa hyvin ja antaa hyviä ideoita jotka yleensä toimii, ja lauantaina jätin raipan pois, menin verryttelyssä paljon enemmän kontrollissa ja jätin hyppyjen lukumäärän vähäiseksi. Joku selvästikin klikkasi, Pilkku ei ole niin hyvää rataa ennen tehnytkään kuin sen 130cm! Aiemmin on tuntunut että se hyppää koska se tietää sen olevan sen homma, mutta nyt se oli oikeasti minun kanssani samassa tiimissä ja halusi hypätä hyvin. Siihen nähden on harmi että ratsastin kakkosesteelle ihan liian lähelle napauttaen sen alas. Mutta Pilkku kuittasi sen hipomalla nelosesteen okserin etupuomin toisella takasella maahan. Hyvin pieni virhe siltä, ehkä ei edes ihan onnea tarpeeksi matkassa. Lähestymisen olisin voinut kyllä tehdä paremmin. Mutta loppuradan se hyppäsi kuin kone! Ja ihan oikeasti irti puomeista, mikä on todella hienoa ja ollaan tehty kovasti töitä että fiilis radalla tuntuisi siltä. Kun ei se rata kuitenkaan ollut lainkaan alimittainen eikä pelkkää kiertoajelua kentällä. Oltiin kaikki niin tyytyväisiä että Hangon viimeisestä radasta jäi niin supermieli.

Toinen hyvä juttu kävi sen luokan radankävelyssä; koko kävelyn ajan olin varmalla tunteella ettei se ole vaikea, mietin tarkasti joka tien ja lähestymisen ja siis ihan vain olin sopivan varma itsestäni, ei jännittänyt! Harmittelin vaan ettei ole enempää hevosia siihen luokkaan ja voi kun pääsisi taas hyppäämään isompiakin, koska valtava into olisi! Iloitsin siis siitä että oma itsevarmuus joka on kuitenkin loppupeleissä tosi tärkeä on taas palannut. Hevosten kanssa kun on kuitenkin niin paljon ylä- ja alamäkiä on se välillä ollut vähän kadoksissa, ja mitä enemmän epäröi niin sitä huonommin se menee. Eli ihan pääkopan kanssa on saanut tehdä töitä tälläkin tasolla, ei se koske vain huippuratsastajia isoissa luokissa. Hieno kuva! Pilkun 130cm.

Meillä kävi kaikenlaista epäonnista, mutta hitsi kun en muista kaikkea. Autosta loppui akku lähes heti joten kävelyksi män kaik'. Sitten oli se sähkönpuute ja ja. Torstaina vähän ennen yhtä starttiani silmälasit katkesi yhtäkkiä keskeltä kahtia, olin aika hoomoilasena hetken aikaa. Melkein panikoin. Kun en näe tarpeeksi hyvin esteradalla ilman niitä. Laitoin ne jotenkin takaisin yhteen jeesusteipillä ja näytin ihan Harry Potterilta ja ihan vähän hävetti. Juha juoksi optikolle hakemaan piilolinssejä joten ehdin saamaan ne viimeistä starttia varten. Näki niillä ihan tarpeeksi hyvin!

Mutta koko reissu oli ihan luksusta! Emppu ja Sara oli aivan ykkösiä, pystyin keskittymään täysillä ratsastamiseen ja ratoihin kun hevoset hoitui varmuudella hyvin, ei tarvinnut miettiä onko oikeat martingaalit tai huppu tai yhtään mitään. Ja hännät ja harjat selvitettiin. Se tuntui olevan mulle koko kisojen ykkösasia, että tulee siistit jouhet radalle :D Sitä aina ainakin huutelin perään. Mutta en ihan prinsessaksi heittäytynyt, kyllä minäkin tein :D Täytyy muistaa että työnjohtana hääriminen on myös rankkaa! Oli niin kiva kun äitikin pääsi vaan katsomaan kisoja ja auttamaan ilman fyysistä työtä! Aina niin paljon minun eteen tehnyt että on tosiaan ansainnut kerrankin rauhassa nauttia kisoista ilman kauheaa kiirettä. Ja äiti, melko varmasti ainoa blogin lukia; ei tuu tavaks joudut vielä verkkaan jne! ;) Pappan kanssa ihan sama juttu, ne kaikki miljoonat kerrat kun hänkin on mun hevosia kävelyttänyt tai kuvannut radat jne. Juha oli henkisenä tukena ja yleismiehenä loistava. Purin nalkutukset pitkälti hälle, as usual. Melkein heitin kyllä kaupassa jäätelöllä kun kehtasi sanoa että pääsisipä töihin ei tää lomailu sovi! Just joo.

Tuli niin pitkä teksti etten meinannut edes jaksaa kirjoittaa. Tätä ei kyllä varmaan jaksa lukeakaan kukaan, ei edes äiti. Mutta tiivistettynä: huikea reissu! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti