perjantai 10. helmikuuta 2017

Hyväkuntoinen kenttä

Kenttä on ollut nyt hyväkuntoinen jo hetken aikaa joten mun motivaatio on pompannut pilviin samaan syssyyn kun hevosten menohalut on kasvanut huimasti. Ihanaa pystyä tekemään muutakin kuin käyntihommia ja ravipätkiä välillä. Tosin mulla on jostain syystä ollut tuplasti intoa ratsastukseenkin siitä asti kun aloitin uudessa päivätyössä, en tiedä miksi mutta hyvä juttu joka tapauksessa. Hevosilla ollaan aloitettu taas hyppytreenit, tosin todella kurja juttu kävi viime viikolla ja Pilkku onnistui liukastumaan tarhassa. Nyt odotellaan kontrollia että nähdään kuinka pitkä tauko on edessä, mutta ainakin toistaiseksi Pilkku on 'poissa pelistä'. Onneksi hää on niin fiksu että kestää saikun hienosti ja ollaan hoidettu kuin prinsessaa että saataisiin paras mahdollinen lopputulos.

Kimo kävi viime lauantaina Karin valmennuksessa, piti käydä näyttäytymässä että elossa ollaan. Oli hyvinkin aiheellista, niin olin pallo hukassa suurimman osan ajasta. Huomaa että talvitauko on tehnyt tehtävänsä, yleensä hevosen tasapainottaminenkin esteiden välissä tulee ihan automaattisesti mutta siellä mie nyt huitelin laukkaa minkä kerkesin. Hevonen on onneksi kuin kone ja hyppi menemään häirinnästäni huolimatta, on hän makea. Karikin sai taottua mun päähän taas oppia joten viimeinen rata oli jo ihan katsottavaa. Tyhmä kun ihminen on: mulla on vaikeuksia pysyä Kimon hypyssä mukana varsinkin oksereilla, tuntuu että nousen liian aikaisin ja katkaisen itse hypyn kaaren esteen päällä. Fiksusti olen koittanut korjata sitä hyppäämällä vielä enemmän mukaan, tyylillä että naama harjaan kiinni. Onneksi Kari nyt kertoi että mene hitaammin ja vähemmän hyppyyn mukaan niin en itse hyppää itseäni pois tasapainosta ja kas kummaa, sehän toimi. On kuitenkin tosi vaikea muuttaa hetkessä pitkään toistettuja tapoja joten onneksi meidän valmentaja on kärsivällinen :)

Olin ja yleensäkin aina olen iloinen jos valmennuksessa on tullut korjauspalautetta, miten muuten oppisin tekemään ne asiat sitten radalla yksin. En muista että koska viimeksi olisi harmittanut 'huonosti' mennyt valmennus, mutta yksi syy siihen on varmaankin se että Karin kanssa on tuskin koskaan lopetettu muuhun kuin onnistumiseen. Hyvä valmentaja on kaiken A ja O, vaikken minäkään pysty kauheasti käymään, varsinkin kun nyt on investointeja tulossa. Yksi parhaita puolia on ehdottomasti se ratsastajan pään ymmärtäminen, selitin miksi mulla oli ongelmia ja kun valmentaja heti tietää miltä musta tuntuu ja miksi niin helppohan hänen on sitten antaa oikeat neuvot. Tai ainakin helpompaa :)

Ratsu hyvin asiallisilla varusteilla, ratsastajalla prioriteettina selkeästi lämpimänä pysyminen.

Huomenna mennään maneesille hyppäämään Kimolla, Lukalla ja Camulla.

2 kommenttia:

  1. Hei tosi kiva blogi sinulla! Siisti ulkoasu, hyvää tekstiä ja aihepiirikin vielä kiinnostava. Jään lukijoihisi! :)

    caroansku.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Käyn tsekkaamassa blogisi myös :)

      Poista