keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kisakausi pyörähtänyt käyntiin

Kimon ja Lukan osalta kausi on hyvää vauhtia menossa, Urho hyppää kelkkaan pian (lihasvaurio palautunut täysin normaaliksi!) ja Camu myöhemmin. Kimo on käynyt nyt kolmet kisat, ensimmäisissä mentiin metri oikein kivalla nollatuloksella, hää oli hyvä ja rento ja kaikinpuolin siis hyvä avaus. Video. Toiset kilpailut käytiin Hyvinkäällä, jossa Kimpson hyppäsi kaksi luokkaa; 100cm & 110cm. Ensimmäisessä luokassa se oli jännittynyt, se usein on varsinkin ensimmäisessä luokassa, huolimatta pitkästä verkasta. Jännityksen takia meillä sitten tippui yksi puomi. Siitä huolimatta olin ihan tyytyväinen ja varma että se on parempi seuraavassa luokassa, rennompi. Verryttelyssä se olikin jo super, ei enää panikoiden juossut vaan hyppäsi tosi hyvin. Viimeisellä hypyllä se potkaisi takasilla taaksepäin aika epätyypillisesti, en tajunnut että se oli merkki jostain vaan ajattelin enemmän että sillä on kivaa ja lähdettiin maneesille. Olin siis melko yllättynyt kun se radalla kielsi ensimmäiselle esteelle vaikka paikka oli hyvä ja toin sen hyvin, pohkeet kiinni. Varsinkaan kun Kimo ei yleensä edes osaa kieltää. Tulin uudelleen ja se kyllä hyppäsi mutta tiputti lähes joka esteen ja hyppäsi hirveän huonosti joten keskeytin radan.

© Hanna Heinonen Seuraavana päivänä varasin sekä kengittäjän että hierojan seuraaville päiville, ja yhdessä tultiin sitten siihen tulokseen että se on verryttelyn viimeisessä hypyssä jotenkin venäyttänyt jonkun lihaksen. Ensin luulin että se oli astunut kannalleen alastulossa mutta olinkin väärässä. Kimo sai kuitenkin sitten ns. puhtaat paperit kun meidän lihaksiston asiantuntija (meillä on aivan loistava hieroja joka on kouluttautunut ja tuntee hevosen anatomian ja liikeradat, voin lämpimästi suositella!) sen kävi läpi ja hieroi, ja loppuviikolla se olikin ihan loistava ratsastaa. Joten viime sunnuntaina menimme sitten Niinisaloon 2-tason kilpailuihin.

Kolme tuntia sinne, koko päivä siellä (ei ollut aikatauluja eikä niitä oikein osattu laskea kun ei tiedetty lainkaan mahdollisista verkkaryhmistä yms) ja kolme tuntia takaisin sai meidän siihen tulokseen että enää ei lähdetä ihan sinne asti pikkukisoihin. Mutta tykkäsin kovasti ratamestarin tekemistä radoista ja ihmiset oli mukavia.

Ensimmäinen luokka Kimon kanssa oli siis aivan jäätävä. Meillä tippui ykköseste minkä jälkeen sain sellaiset pukit että ehdin mennä kakkosen ohi ennenkuin sain ohjat takaisin käteen. Joten siinä kohtia teimme voltin. Loppurata jatkui kyllä puhtaasti mutta ihan valehtelematta meinasin tippua joka esteellä kun se roiski niistä yli ja mulla ei tasapaino pitänyt ei sitten yhtään. Eipä ole pitkään aikaan hävettänyt niin paljoa.

Keräsin itseni seuraavaan luokkaan oikeastaan tosi hyvin, olin taas menossa mukana ja luottavainen siihen että ainakin jotain osaan. Tein hyvän verkan ja katselin kattoon joka hypyssä, mietin näin jälkeenpäin että mahtokohan ne kattoa että minkä kohtauksen sain, katsoin siis aika kirjaimellisesti ylöspäin juuri ennen hyppyä ja sen ajan, sain paljon paremmin pidettyä tasapainoni. Kimo hyppäsi taas varman tuntuisesti koko radan, ei tuntunut yhtään epäröivän hyppyjä. Meillä tippui kaksi puomia, molemmat saman syyn takia: näin paikan olevan vähän kaukana, rentoutin käden ja istuin tiiviimmin, hups, laukka venyikin niin että tultiinkin liikaa. Olisin voinut potkasta itseäni mutta Kimo oli kiltti ja hyvä, joten se siitä. Katse kohti seuraavaa.

Luka sitten taas aloitti yhden kilpailun myöhemmin kuin Kimo, eli Hyvinkäällä, hyppäämällä nuorten hevosten luokan. Hää oli kovasti virkeä verkassa niinkuin olin ajatellutkin, meinasin itseasiassa tippua siltä jo ennenkuin pääsin verkkaan, sen verran iloinen hän oli. Mutta paketti saatiin kasaan ja olin supertyytyväinen siihen miten varmasti Luka hyppäsi koko radan. Meillä tippui yksi puomi, mutta muuten hyvä.

Luka was good, one pole down :)

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Niinisalossa Lukazio hyppäsi kaksi luokkaa, samat kuin Kimo. Ensimmäisessä luokassa tippui sarjan a-osa, syystä että se jäi vähän jäi potkimaan kaarteeseen ja ei päästy tasapainoiseen lähestymiseen vaan tultiin vähän lähelle kiireellä. Toisessa luokassa ihana ihana Luka teki nollaradan ja nappasi ensimmäisen ruusukkeensa 110cm-luokasta sijoittuen toiseksi! Se tuntui koko radan siltä että halusi pitää kintut poissa puomeista ja oli hyvä ja reipas ratsastaa. Videolta katsottuna näyttää kuin se tulisi usempaa estettä hieman lähelle mutta Lukan kanssa se on helppoa ja paljon helpompaa kuin hypyttää kauempaa. Se on niin hyvällä itsetunnolla varustettu (jottain ollaan tehty oikein!) ettei se sieltäkään epäröi, mutta hyppy tuntuu helpommalle selkään aavistuksen lähempää ponnistettuna.

Äiti muuten kotimatkalla kysyi että miksen pistä Lukalle martingaaleja, ja syy siihen on että sen kanssa on ollut ongelmana sen painuminen liian alas ja etupainoiseksi. Tuo että se hetkuttaa päätään ei oikeastaan haittaa ollenkaan, se ei välttämättä näytä kivalta mutta tuntuma pysyy ja hevonen on helpompi pitää ylhäällä. Sen huomaa jo siitäkin että puomit alkaa pysyä ylhäällä ja hyppääminen on huomattavasti helpompaa Lukallekin. Eli tähän saumaan se on ihan fine, eiköhän se tasoitu. Fiilistelen vähän ylpeänä tuota Lukan sijoitusta ja hyvää rataa, se hyppäsi ensimmäiset kilpailunsa ikinä minun kanssa viime keväänä (80cm) eikä ollut ratatreeniä tehnyt juuri ollenkaan, joten olen ihan kivasti saanut sitä nostettua pitäen sen itseluottamuksen kasassa. Toiveissa tällä kaudella olisi että loppukaudella se voisi hypätä jonkun 120cm-luokan. Luka on kasvanut ja tarvinnut ehkä vähän enemmän aikaa saadakseen kroppansa kasaan, kuin joku muu. Sillä on ihan huippuluonne ja olen iloinen että omistajat ovat sen minun käyttöön antaneet :)

1 kommentti:

  1. Hei !

    Jos kaipaat joskus kisoihin kisahoitajaa ni mua voi käyttää =) Voit vaikka laittaa sählöpostia ni kerron enenmän, tai voin laittaa sulle =)

    VastaaPoista